Joulukuun 26. 2010

Totta se on, luminen, tunnelmallinen joulu on jo melkein vietetty ja vuosi vaihtumassa!

Takana on tapahtumarikas ja kiireinen syksy, kirjoitan tähän Peikkopirtin poppoon kootut kuulumiset.

HILLA

Hilla himouimari sai hellekesän kunniaksi ärhäkän märkivän hotspotin heti uimakauden alkajaisiksi. Paksu turkki ja vesipeto eivät ole toimiva yhdistelmä. Hillasta tuli siis “nahkapartis” ja pitkän antibioottikuurin vuoksi oltiin kisatauolla pari kuukautta niin agissa kuin tokossa.

TOKO:

Tauon jälkeen 7.8.2010 onnistuttiin sitten heti ensimmäisessä TOKO-kokeessa helteestä huolimatta hienosti: VOI 1-tulos 281p! Jatkoa seurasi nopeasti, 18.9.2010 EVL 1-tulos 289p!

Hallikoe marraskuussa oli meille sitten uusi haaste, Hillalla oli höyrykierroksia ja minäkin tupeksin. Nollattiin kolme meidän vahvaa liikettä (paikalla makuu, tunnari ja ruutu). Moni asia onnistui kuitenkin hienosti, esim ohjatusta noudosta 10, idari 9,5… Kolmostulos 192p saatiin ja jäädään nyt kisoista hetkeksi tauolle, treenejä jatketaan toki hyvillä mielin!

Kuvassa “pakki”.

AGI:

Agissa ehdittiin kisaamaan elo-syyskuussa neljä kertaa, jokaisesta kisasta saaliina yksi nolla ja toiselta radalta sitten hylly (tai jotakin muuta). Nappionnistumisia nollaradat eivät vielä ole olleet, kisarutiinia ja kokemusta tarvitsemme molemmat. Loppusyksy oli kisoista taukoa pääosin töiden takia (kolmosten kisat osuivat usein lauantaille, jolloin olen töissä) ja sitten Hillalla alkoi juoksu.

RimAn omissa mestaruuskisoissa tehtiin tuplanolla ja sillä voitettiin kilpamaksien hopeaa.

Agi-intoa riittää molemmilla, pakkanen tosin vähän rajoittaa tällä hetkellä touhuja.

Arjessa Hilla lentää tutusti vauhdilla, uskomatonta, että tuo rakas raketti täytti 31.8.2010 jo viisi vee!

HULDA:

Huldan kanssa treenisyksy on ollut vähän rikkonainen. Ensin oli anturassa palkeenkieli, jonka parantelu otti aikansa ja vaati meiltä kaikilta melkoisesti kärsivällisyyttä. Hulda on toiminnan tyttöjä eikä se ihan helposti tyydy seuraneidin virkaan ja lyhyille hihnalenkeille kävelyvauhtia… Onneksi tokossa on paljon pikkutemppuja ja asioita, joita voi ja pitääkin tehdä ajatuksella ja rauhallisesti.

Ihana Hulpukan kanssa on touhuta! Se on niin kertakaikkiaan täydellä sydämellä mukana kaikessa ja osaakin jo paljon. Sen vauhti ja kiihkeys on vahvuus ja toisaalta haaste, saan miettiä sen kanssa asiat ja treenit etenkin agissa taas omalla kohdallani ihan alusta… Opiskeltavaa riittää meillä molemmilla!

Hulda siirtyi syksyllä kontaktien suhteen Trkmanin “laatikkosysteemiin”. Tätä on nyt innolla tehty ja hyvällä mallilla ollaan. Pian päästään siirtämään toiminto varsinaisille kontaktiesteille. Mielenkiintoista! Tykkään tästä metodista sikäli, että se perustuu kokonaan (etenkin alussa) koiran omaan aktiivisuuteen ja oivaltamiseen. Lisäksi ei tarvitse tehdä kontakteja hihnamiehen kanssa. Tämä oli Huldan kohdalla haasteellista aiemmin, Hulda menee niin lujaa, että hihnamies jäi lähes väistämättä jälkeen, jolloin hihna kiristyi häiritsevästi.

Kotosalla Hulda ja Hilla ovat mainio vauhtipari, on ihanaa nähdä kuinka ne nauttivat toistensa seurasta ja kilpajuoksuista lenkeillä kiipeilyineen kaikkineen.

PIITU ja ROMPE

Täyttävät vuoden vaihteen jälkeen 13,5v! Piitu on topakka ja pirteä, kulkee mielellään vielä kunnon metsälenkit Hillan ja Huldan kanssa. Uusi lisähaaste on se, ettei mummeli kuule enää juuri mitään. Onneksi sillä nuppi toimii ja namin toivossa oppii viittomat nopeasti ja helposti. Rompe on jo vähän köppäräinen papparainen, mutta kesän helteiden jälkeen on ollut syksyn hyvällä mielellä touhuissa ja pikkulenkeillä mukana.

MUUTA MUKAVAA:

Vappupennuista Hulda, Pilke, Emma ja Buddy ovat käyneet terveystutkimuksissa lonkkien ja kyynärien suhteen. Kaikille tuloksena A/A ja 0/0, ihanaa! Buddylta peilattiin lisäksi silmät eikä niissä ollut huomautettavaa.

Emma ja Pilke kävivät syksyllä paimenessakin, Emma on todella mainio paimenen alku ja Pilkekin innostui hommaan.

Tyttöjen kanssa piipahdettiin myös näyttelyissä. Pilkkeelle EH ja H, Huldalle H. Ihan mukavat arvostelut, mutta keskentekoisia nuo toki ovat vielä ja “tarvistevat aikaa”. Kypsytään nyt sitten keväseen ja katsotaan sitten joku sopiva näytelmä.

Peikkopirtissä on ollut vierailevia tähtiä hoidossa, Pilke pariin otteeseen ja Emma itsenäisyyspäivän vietossa. Hienosti ovat sopeutuneet lauman kuvioihin, ihania tyttösiä!

Tulevana vuonna pyrin parantamaan tapani blogin päivityksien suhteen, puolivuotiskatsauksen sijasta kuulumisia huomattavasti aktiivisemmin!

Aurinkoista ja Aktiivista Uutta Vuotta 2011, toivottavasti koiramaisissa touhuissa tavataan!

Kuvassa Emma, Hilla ja Hulda lumisella metsälenkillä.

Heinäkuun 9. 2010

Autot on pakattuna ja aamulla suunnistetaan viikoksi mökille tutusti Pappiseen. Hellettä on luvattu, joten ihanaa on päästä uimaan ja rentoutumaan järven rannalle.

Kuulumisia kesäkuulta ja kuluvalta heinäkuulta tulee tänne kuvien kera siis myöhemmin, mökillä on tietsikka narikassa.

Liitteeksi vielä kuva Buddysta ja meidän poppoosta helteiseltä metsälenkiltä, Buddy-boy oli täällä hoidossa, ihana poitsu!

Kesäkuun 29. 2010

Vappuna (2.5.) juhlittiin Vappupentueen 1-v synttäreitä. Huldan kanssa maksalaatikkotäytteiseistä, nakeilla koristetusta näkkärikerroskakuista nautiskelivat tietysti myös Hilla, Piitu ja Rompe, nam!

ONNITTELUT kaikille junnnuille: Hulda, Emma, Pilke, Buddy, Lenni ja Ringo!!!

Perjantaina 7.5. oli Hillan ja Huldan tokotreeniryhmän talven (ja monille meille paljon pidemmän ajan)  päättäjäiskekkerit! Kaatosateessa touhuttiin (Hilla tosin jotutui jäämään juoksun takia vielä kotiin) seuraamista henkilöryhmässä, esineruutua ja muuta kivaa, unohtamatta herkuttelua. Meidän omaa treeniporukkaa ja Anne-koutsia tulee kyllä ikävä! Onneksi tavataan ja treenataan jatkossakin yhdessä, satunnaisemmin ja harvemmin toki. Joitakin kuvia on sivuilla ja Huldan galleriassa, kuvaajana Iris Kieme.

Huldan kanssa osallistuimme nuorten koirien tokokurssille (5 kertaa) Riitta Korrin ohjauksessa. Kiva treeniporukka, hyvää treeniä ja paljon toimivia vinkkejä jatkoon saatiin. Vieraassa paikassa, uusien treenikavereiden ja häiriöiden keskellä Hulda onnistui mainiosti.

Hillalla oli kahdet toko-kisatreenit Järvenpäässä. Systeemi oli se, jotta kehään mennessä annettiin liikkurille (Pekka Korri) suunnitelma omista liikkeistä, mitä tehdään, missä järjestyksessä ja miten & milloin palkataan ja mitä tehdään kisamaisesti palkkaamatta. Tuomarina ja palautteen antajana oman suoritusvuoron jälkeen oli Virve Sormunen ja / tai Riitta Korri. Ensimmäisellä kerralla Hillalla oli juoksu hehkeimmillään, hoiti työnsä silti hienosti (viimeisenä). Toisella kerralla osallistuttiin paikallaoloihinkin. Pääosin onnistuttiin mainiosti ja palautteen kera saatiin hyviä ohjeita jatkotreeniin. Toisella kerralla tuntui mahtavalta etenkin palautteen alku Riitalta, meidän meno kehässä näytti kuulemma kaikkineen hyvältä ja rennolta! Minä jännitän edelleen uusia haasteita (ja kisoja), joten tuo rento meininki kertoo minun edistyneen asian suhteen todella paljon! JEE! Tokokuvissa kuvaajana Iris Kieme.

Agissa palattiin Hillan kanssa juoksutauolta suoraan kisakehiin. Lauantaina 15.5. tuplakisa Hattulassa ja sunnuntaina 16.5. tuplakisa Kirkkonummella (samalla partismestikset). Molempina päivinä eka radalta nolla ja toiselta hyl. Nappiratoja nollat eivät olleet, mutta miinosnollia sentään! Jiihaa! Kirkkonummella oli kiva tavata muita agipartiksia, onnittelut etenkin kolmosten partismestareille Röllille ja Esalle!

Torstaina 20.5. suunnistettiin Huldan kanssa pitkään odotettuihin jälkitreeneihin Sipooseen, kouluttajana Pekka Korri. Jälkitreeneissä oli mukana Heidi ja Aron sekä Carita ja Onni. Rutikuiva hellesää teki oman haasteensa treeneihin, mutta todella hyvin sujui! Hulda oli ajanut jälkiä aiemmin vain muutamia, isolla ajatuksella ja keppien nosto se JEE-juttu. Hulda onnistui työssään mainiosti, löysi kaikki kolme keppiä varmasti, toi riemulla ja lopun narukin löytyi. Saatiin hyvän palautteen lisäksi paljon ohjeita jatkoon. Tärkeimpinä lisää haastetta jälkeen kaikkineen, lelu pois lopusta (sillä ei ole enää lisäarvoa vaan kepit on Huldalle yhtä tärkeitä) ja minun roolini jäljellä pitää häivyttää täysin. Vieraiden tekemiä jälkiä & tikkuja merkkaamatta mitenkään, täysi luottamus Huldaan ja tilaa (etäisyyttä) sille toimia ja hoitaa työnsä. Mahtava likka! Suurin haaste jatkoon on ajan rajallisuus… Kaksi aktiivista treenikoiraa (agi&toko), senioriparrat (Piitu&Rompe), lapset (kaksijalkaiset) sekä työkuviot… Hulda on onneksi vielä nuori kakara, josko me saadaan jälki (ja muut vaadittavat kokeen osa-alueet) koekuntoon!

Sunnuntaina 23.5. suunnistettiin Somerolle paimennustaippariin. Aika lailla odotetusti Peikkopirtin poppoo aitauksessa touhusi. Hilla oli täysin vakuuttunut siitä, että kyseessä oli joku uusi viritelmä vieraan paikan häiriötreeniä (toko) ja lampaat osa sitä. Hyvillä mielin aitauksessa ja lampaiden lähellä touhusi odottaen minulta merkkiä ja sen mielestä “oikeiden töiden” aloittamista.

Huldaa ja Pilkettä lampaat kyllä kiinnostivat, mutta tarvtsisivat lisää sytyttelyä ja tilaisuuksia paimennukseen. Minun liikkuessa lampaiden kanssa Hulda kiersi ja paimensi niiden takana ok. Itsenäiseen kontaktiin ja lampaiden haastamiseen ei Hulda ja Pilke vielä innostuneet.

Emma syttyi sitten hommaan saman tien! Kuten Kimmo-tuomari sanoi se lensi aitaukseen kuin nappi paidasta ja piti kiskoa sieltä pois. Vauhdilla, innolla ja sitkeästi Emma paimensi, hallittavuuden suhteen oli vähän haastetta. Emma oli sitä mieltä, että homma hoituu omalla ronskilla tyylillä eikä siihen ihmispaimenta tarvita säätämään… ONNEA huippupistein hyväksytystä paimennustaipumustestistä Merja ja Emma! Merja on varannut Emmalle jo uuden päivän paimennukseen, toivottavasti siitä kehkeytyy kiva uusi harrastus molemmille. Emma ainakin nauttii…

Lenni oli taipparissa lauantaina ja innostui kyllä lampaista, mutta tuomarisedän ison sauvan toiminnasta Lenni ei tykännyt. Toivottavasti Lenni pääsee vielä joskus lampaiden pariin.

Tiistaina 25.5. tempaistiin Hillan kanssa agitreeneissä haasteellisella 28 esteen valmennusradalla nolla!! Sujuvakin rata oli, vain yhden kohdan ohjaukseen Kim-koutsi halusi pientä viilausta (hidastin turhaan Hillaa). Wau, mikä fiilis, hyvä me!

Lauantaina 29.5. oli Hillalla ja Huldalla jälkipäivä. Kaatosateesta huolimatta jäljestivät hyvin ja tikut löytyivät. Molemmille oli lisätty reilusti haastavuutta sekä jäljen pituuden että kulmien suhteen.

Sunnuntaina 30.5. oli Hillalla kiireitä. Aamupäivä oltiin tokovalmennuksessa, kouluttajana Sirke Viitanen. Tykkäsin koulutuksesta ja muutamia hyviä viilauksia saatiin ajatellen lähestyvää koetta. Tokosta ajettiin suoraan agikisoihin Nokialle. Tuplastartti tuotti taas ekalta radalta nollan ja tokalta hylsyn. Eka rata oli melkoisen kinkkinen hyppäri, parissa kohdassa “vääntämiseen” tuhrautui liikaa aikaa.

Huhtikuun 29. 2010

Agia, jälkeä, tokoa, siskoriehaa ja hormonihyrräyksiä…

Lumet lähtivät yllättävän nopeasti ja jälkikärpänen puraisi samalla. Hillalla on homma hyvin muistissa, vauhti on kova, mutta tikut nousevat hienosti matkan varrelta ja lopun lelukin löytyy. Huldalle jälki on vielä uusi asia, hyvin se pääsi hommasta jyvälle ja tikun nosti ja toi minulle vauhdilla. Huldallakin oli jäljen lopussa naru, yhdessä riemuittiin ja riehuttiin onnistumista. JEE! Muutaman jälkipäivän jälkeen jätettiin asia muhimaan hetkeksi molempien kanssa.

Pilke piipahti viime viikolla muutamaksi päiväksi hoitoon ja ohjelmassa oli sisko & mamiriehan lisäksi tietysti myös agia Veeran kanssa, alla kuva siskoksista treenien jälkeen.

Tähän vuodenaikaan viiden partiksen metsälenkin jälkeen mietin hetken, jotta kyllä ihmisen pitää olla pikkuisen hullu… Vapaaehtoisesti kun lähtee tähän kura-risusavottaan… No putsattiin siis polut irtoroskista kanssakulkijoille, ollos hyvä!

Hillan kanssa osallistuttiin RimAn agivalmennukseen Janita Leinonen koutsina su 11.4.2010. Onnistuttiin ja opittiin! Kisattiin sitten pari starttia agia RimAn omissa kisoissa, saaliina hyppäriltä HYL, agiradalta 10. Molemmat radat sujuivat Hillalta ok, minun pienet lipsahdukset koituivat kohtaloksi jälleen. Agirataan olen pääosin tosi tyytyväinen, radalla oli pari haasteellista paikkaa ja kokonaisuutena onnistuttiin ihan ok.

Huldalla oli eka juoksu ja Hilla aloitti omansa heti agikisojen jälkeen. Rompe-pappa on kovilla, vanhuuskin vaivaa ja näiden yhteistuloksena mennään eläinlääkäriin saamaan hoitoa Vappuna.

Hulda osallistuu nuorten koirien tokokurssille, koutsina on Riitta Jantunen-Korri. Eka kerta oli tiistaina ja tosi hyvä mieli jäi treeneistä! Vieras kenttä, vieraat koirat ja Hulda hoiti hommansa hienosti! Tästä on hyvä jatkaa, paljon on vielä treenattavaa… Hillalla on luvassa tokon kisatreenit kahtena maanantaina toukokuussa. Tokoillaan siis nyt ahkerasti kotosallakin. Kesän kisakausi mielessä…

Lämpimien päivien myötä koiralauma on muuttanut osin pihalle (valoisaan aikaan). Hulda on Piitu-tätin lailla luonnonlapsi eli viihtyy pitkät pätkät pihalla (nukkuukin mieluimmin terassilla). Hillakin touhuaa mielellään ulkona (kun takaovi on auki) ja tällä hetkellä Rompe on tietysti siellä missä Hillakin… Olen yrittänyt lahjoa lapset haravoimaan pihan siistiksi (oma aika kun ei meinaa riittää), haravoitavaa kun tuppaa kertymään sisällekin…

Huhtikuun 8. 2010

Pitkänä perjantaina korkattiin Hillan kanssa kevään agikisat Purinalla. Saaliina 2 x HYL. Eka rata sujui ihan ok, pieni ohjausvirhe minulta ja Hilla luki edestä väärän hypyn. Toinen rata tössäsi sitten jo lähtöön (ohjaajan nuppi ei toimi kisatilanteessa yllärin iskiessä), eipä siitä enempää (ketutti).

Lauantaina tutusti töitä, hiukan agia ja tokoa Hillan kanssa päälle, Huldalla on juoksu.

Sunnuntaina piipahti Buddy omistajineen kylään. Kyllä oli kiva tavata! Vauhtia riitti eikä velipoika ehtinyt juuri Hulda-siskon tuoksuja ihmettelemään. Buddy ja Rompe ovat edelleen hyvää pataa keskenään, isäpapan lempipoitsu!

Maanantaina suunnistimme Veeran kanssa suunnanmuutosnopeuden kehittämiskoulutukseen, lajina tietysti agi ja tällä kertaa ilman koiraa. Antoisa ja hyvä koulutus, kyllä jälkikäteen tunsi rehkineensä…

Illalla saatiin iloisia kuulumisia Ringolta, poitsu oli aloittanut agitreenit ja homma oli lähtenyt mainiosti sujumaan.

Tänään juhlittiin Vili-poikani 10v-synttäreitä, miten aika voi lentää näin nopeasti?!?! Iltalenkille saatiin Pilke vahvistukseksi… Meno oli hurjaa ja putsattiin samalla polut irtoroskista, risuista ja havuista muille kulkijoille (hohhoijaa).

Maaliskuun 11. 2010


Pilke ja Johanna piipahtivat käymään tänään. Ajatuksena oli alkuun ottaa kauniita kuvia nätiksi harjatuista 10kk tyttösistä ja Hilla-mamistakin, vaan haaste osoittautui melkoisen suureksi. Huldalla, Hillalla ja Pilkkeellä oli kaikilla valtavasti virtaa ja hirmuinen hinku kimppalenkille painelemaan sata lasissa… Jokunen kuva onnistui ok, pääosin ei.

Metsään mentiin sitten iloisesti koko Peikkopirtin lauma Pilke vahvistuksena. Kivaa oli, Rompe-pappakin jaksoi hyvin köpsötellä mukana, välillä sitä toki odoteltiin (nenä jää toisinaan hajuihin jumiin)…

Veeran kotiuduttua koulusta suunnistettiin vielä hallille treenaamaan agia. Hienosti Hulda ja Pilke tekivät hommia, mainiot likat! Huldan vauhti alkaa olla hurja, tekee täysillä kuten kaiken…

Maaliskuun 1. 2010

Tänään oltiin Hillan kanssa Niinun (Niina-Liina Linna) agivalmennuksessa RimAn maneesissa. Moni asia sujui hienosti, mutta kyllä haasteita riitti! Kepeille meno avokulmasta vauhtisuoran jälkeen (ohjaaja jäljessä) oli melkoinen pähkinä purtavaksi, etenkin kun ohjaajan puolella oli putken suu niin kovin lähellä… Keppitreeniä lisää siis ohjelmaan! Hyvät treenit kaikkineen toki!

Hulda oli turistina mukana ja Hillan treenien jälkeen se sai tutustella ja riekkua pihalla muihin paikalla olleisiin pentuturisteihin. Jiihaa, Huldalla oli kivaa! Karvattomammat pentukaveritkin totesivat Hulda-pörröpallon olevan ihan ok.

Illalla oli ohjelmassa vielä Tommy Wirenin  luento.

Pakkaset lauhtuivat, nuoskalumi on sitten oma juttunsa…

Helmikuun 24. 2010

Pitkän tauon jälkeen on Peikkopirtin partisten uudet kotisivut nyt netissä. Suurkiitos Tetille sivujen suunnittelusta ja urakoinnista!

Reiluun puoleen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, kirjoitan tähän nyt tiivistelmän. Jatkossa on tarkoitus päivitellä kuulumisia säännöllisesti.

VAPPUPENNUT

Pennut ovat ehtineet jo junnuikään (9kk) ja touhuavat omissa kodeissaan. Hulda jäi Peikkopirttiin lauman vahvistukseksi varmistamaan, jotta villi meininki meillä jatkuu. Pilke muutti tuttuun taloon Riihimäelle kahden partispojan (Viski & Rollo) kaveriksi. Emman koti on Espoossa, Buddyn Toijalassa, Ringo on Oulussa ystäväni ilona ja Lenni liittyi Lohjan Luupartojen riveihin kahden partispojan (Tarmo ja Simo) mukana. Ihanasti olen saanut kaikista pennuista kuulumisia!

Syksyllä tavattiin pentutreffien merkeissä meillä, marraskuussa korkattiin näyttelykehät Kaapelitehtaalla Huldan, Pilkkeen, Emman, Buddyn ja Lennin kanssa, hienosti sujui! Talven mittaan meillä on ollut oma pentutokoryhmä, jossa mukana ovat Pilke, Emma ja Lenni. Lisävahvistuksina Selma-partis ja Nemo-tolleri. Emman ja Pilkkeen kanssa tavataan myös agin merkeissä, Lennillä on suunnitelmissa myös agikuviot, samoin Ringolla on mielessä harrastuskuvioita jatkossa. Buddyn kotimaisemissa käytiin kylässä tammikuussa ja Buddy on kyllä nimensä veroinen mainio kaveri! Toukokuussa mennään tutustumaan lampaisiin paimennustaippariin viiden Vappujunnun voimin ja juhlitaan samalla 1-v kekkereitä. Tavataan toki jo aikaisemmin (Ringon kanssa vaihdetaan kuulumisia pääosin etäyhteyksin, kun on noita kilometrejä välissä melkoisesti).

Onnellinen olen tästä pentueesta kaikkineen ja kaikilla on ihana koti ja perhe!

HILLA

Hillan kanssa palattiin mammaloman jälkeen agi & tokokuvioihin elokuussa. Agissa Hilla nousi pian kolmosiin ja tokossa kisattiin eka VOIttajaluokan koe marraskuussa. Meillä oli edellisestä kisasta vierähtänyt aikaa jo reilu vuosi ja tämä oli samalla Hillalle eka VOI-luokan kisa. Välillä oltiin kuin Liisat Ihmemaassa molemmat. Ohessa pisteet ja kootut selitykset:

Paikallaolo 10
Seuraaminen 7,5 (pientä sähläämistä ja epätarkkuutta molemmilla, etenkin ohjaajalla)
Liikkeestä istuminen 10
Ruutu 9
Tunnistusnouto 9,5
Kaukokäskyt 5 (edisti)
Hyppynouto 0 (varasti, muutoin hieno)
Metallinouto 0 (varasti, muutoin hieno)
Luoksetulo 0 (eka stopin mokasi Hilla?? toisen ohjaaja)
Yhteisvaikutus 7,5

Pisteet 201,5, III-tulos ja pronssia kisassa.

Hilla teki iloisesti ja hyvällä asenteella kaikki liikkeet. Harmitti nuo turhat nollat hienoista noudoista varastamisen     takia ja luoksetulossa menin ihan puihin, kun Hilla ei tehnyt ekaa stoppia (se on treeneissä nätti) niinpä minulta unohtui maahan pysäytys melkein kokonaan viime metreille asti (Hilla tipahti maahan hienosti). Kaukot olivat meidän heikoin lenkki ja edistäminen ei ollut yllätys (seisomasta maahan ja seisomasta istumaan kaukaa ja osana sarjaa). Muutoin onnistuttiin mainiosti!

Talvi ollaan sitten treenattu hyvillä mielin molempia lajeja ja opittu paljon lisää. Keväämmällä on tarkoitus kisata sitten aktiivisemmin.

HULDA

Hulda on osoittautunut juuri sellaiseksi täpö-tytöksi kuin toivoinkin. Välillä toki pitää laskea sataan kerran jos toisenkin… Hulda on treenannut tokoa pennusta asti Hillan kanssa samassa kivassa ryhmässä. Alkutaipaleella ollaan, mutta moni asia on jo hyvällä mallilla. Agin alkeita ollaan tehty säännöllisesti, mutta hissukseen edetään. Kahdessa pentunäyttelyssä käytiin misseilemässä hienolla menestyksellä. Kaapelitehtaalla Hulda oli ROP-pentu, KP ja RYP-3. Turun KV-näyttelyssä Hulda oli ROP-pentu KP:n ja mainion arvostelun kera. Topakasti liehuvasta hännästä tuomari tosin mainitsi (eipä ollut yllätys), mutta muutoin tykkäsi erinomaisen paljon.

Hulda ja Hilla ovat mainio vauhtikaksikko! Ovat ihan hulluina lumeen, painelevat sata lasissa pitkin hankia ja nauttivat toistensa seurasta!

PIITU

Piitu on tomera täti. Tammikuussa se säikäytti meidät kyllä kunnolla. Loppiaisen jälkeen katosi tasapaino, pysyi hädin tuskin pystyssä, liikkuminen ei onnistunut ollenkaan vaan kaatui aina oikealle kyljelleen ja oksenteli. Diagnoosina perifeerinen vestibulaarisyndrooma eli aivojen hermotoiminnan häiriö. Toipuminen alkoi onneksi kuitenkin nopeasti ja nyt Piitu on lähes entisensä, iloinen ja touhukas seniori. Asiaan kun olen nyt perehtynyt, niin aika yleinen oireyhtymä tuntuu olevan vanhoille perusterveille ja hyväkuntoisille koirille. Onnellisia ollaan, jotta rakkaalle luottokumppanille saatiin vielä yhteistä lisäaikaa!

ROMPE

Rompe ”ukkoutuu” pikkuhiljaa. Kuulo on huonontunut (tai ainakin valikoitunut vuosien tuoman pappakokemuksen myötä). Paksussa lumessa rämpiminen pitkillä metsälenkeillä on vaihdettu nyt kylillä kulkemiseen (paljon enemmän mielenkiintoisia hajuviestejä!) ja nokosilla Rompen kuorsaus ei jää keneltäkään meistä kuulematta. Penturyhmien moikkaukset iso karvanalle hoitaa edelleen hyvässä ystävällisessä hengessä ja arki sujuu ok. Pitkälle ollaan Rompen kanssa päästy (huomioiden nuoruuden koitokset), toivottavasti yhteisiä päiviä riittää vielä pitkään!

Tiivistetyistäkin kuulumisista tuli melkein romaani… Jatkossa sitten lyhyempiä täsmätapahtumia!